Viime aikoina on puhuttu kyllästymiseen asti resilienssistä eli kestävyydestä. Mikä auttaa meitä selviämään erilaisista ulkoisista shokeista ja epävarmuudesta, jatkamaan kuten ennenkin kaikesta turbulenssista huolimatta?
Törmäsimme äskettäin kiinnostavaan ajatukseen. Resilientti kestää ulkoisen iskun tai paineen ja palautuu ennalleen, kun tilanne on ohi. Onko tämä hyvä asia ja viekö se meitä riittävästi eteenpäin, kysyy filosofi Nassim Nicholas Taleb, joka v. 2014 kirjoitti aiheesta kirjan “Antifragile”. Talebin mietteet perustuvat ajatukseen, että kestävyyttä parempi ominaisuus on anti-hauraus (antifragility). Siinä missä kestävä palautuu ennalleen ja samaan tilaan missä oli ennen shokkia, antifragiili sekä kestää ulkoisen rasituksen, että kasvaa ja kehittyy sen seurauksena.
Mitä tämä tarkoittaa bisneksellemme käytännössä, miten pystyy kasvamaan ja vahvistumaan vaihtelevassa ja epävakaassa ympäristössä, jossa iskuja satelee? Mainio esimerkki tästä on ihmiskeho, jonka luusto ja lihaksisto tarvitsee iskuja ja rasitusta kasvaakseen ja tullakseen vahvemmaksi.
Muutamia antifragiiliuden edellytyksiä tai ominaispiirteitä:
pitkällä tähtäimellä pelaaminen: tämä on vaikeinta, kun ensimmäisen askeleen ottaminen selkeästi saa negatiivisia seurauksia. On siedettävä sitä, että kenties näyttää lyhyellä tähtäimellä tollolta, mutta pitkässä juoksussa nerokkaalta.
yllätyksien hyväksyminen ja vastaanottaminen: meillä on sisäänrakennettu tarve vähentää satunnaisuutta ja yllättäviä käänteitä. Yrittämällä rajata näitä kokonaan pois, estämmekin itseämme oppimasta uutta ja kasvattamasta sietokykyämme. Stressitekijöitä kokonaan välttelemällä haurastutamme lopulta liiketoimintaamme, isommassa mittakaavassa esimerkiksi koko pankkijärjestelmää ja mikrotasolla vaikka omaa terveyttämme.
pienet ja ketterät pärjäävät paremmin, koska isot kääntyvät hitaasti ja kärsivät pitempään ennen uudelle kurssille asettumista (esimerkiksi Titanic: jos kyseessä olisi ollut pienempi paatti, olisi väistöliike kenties onnistunut).
optimointi tekee hauraaksi, vaikka se parantaakin lyhyen aikavälin tehokkuutta. Kasvattamalla ylimääräisiä buffereita pärjää yllättävissä tilanteissa paremmin, vaikka se normaalioloissa tuntuisikin tehottomalta ratkaisulta. Juttelimme taannoin erään teknologiatoimijan kanssa: hän kertoi yrityksensä selviävän toimituksista edelleen mainiosti, komponenttipulasta huolimatta. Yrityksen strategiana on ollut pitää varastossa paljon “pahan päivän varaa” ja nyt tästä todellakin on hyötyä.
paljon pieniä riskejä: on hyvä välttää isoja riskejä, joilla voi olla kohtalokkaat tai kestämättömät seuraukset. Sen sijaan on erittäin terveellistä altistaa itseään jatkuvasti pienille riskeille, jopa epäonnistumisille. Näistä oppii paljon enemmän kuin “pumpulissa elämällä”.
Yksi asia on varma: sattumanvaraisuus tulee jatkossakin olemaan sääntö, eikä poikkeus. Haluammeko siis palautua ennallemme, vai kasvaa ja vahvistua alati muuttuvassa, joskus turbulentissakin ympäristössä? Aina ei ole mahdollista olla täydellisen antifragiili, mutta joka tapauksessa toimintaa haurastuttavien tekijöiden karsiminen auttaa ja rakentaa samalla sitä kuuluisaa resilienssiä.
Kommentare