Miten parantaa onnistumisen todennäköisyyttä, kun emme tiedä tulevaisuudesta yhtään mitään varmaa?

Uteliaisuus on ominaisuus, josta on strategian työstämisessä paljon hyötyä.

Eräässä ennakoivaa strategiamuotoilua käsittelevässä tilaisuudessa kuulin hyvän kysymyksen: “Miten ja minkälaisella prosessilla tunnistamme strategiset kysymykset lennossa?”Olen jäänyt pohtimaan, onko sen taustalla oleva ajatus lähtökohtaisesti pielessä?

Olisin kiinnostuneempi siitä, miten varmistamme, että työstämme ja pysymme näiden strategisten kysymyksien äärellä ilman pitkiä ajatustaukoja. Tuntuu tärkeämmältä yrittää yhtäjaksoisesti hälventää strategisen näkymän epämääräisyyden ja epävarmuuden verhoa. Operatiivisessa arjessakin pitäisi panostaa uusien, oleellisten oivallusten ja ymmärryksen löytämiseen.

Tämä (nätisti sanottuna) dynaaminen toimintaympäristömme, jossa elämme ja yritämme menestyä, keikuttaa strategisten valintojemme oikeutusta jatkuvalla syötöllä. Homma ei todellakaan ole kerralla pulkassa, eikä strategiatyö ole kerran vuodessa rakennettu yhteinen näkymä, jonka esiin kaivaminen on aina iso väliintulo. Tätä vasten ymmärrän hyvin, mitä alkuperäisen kysymyksen esittäjä ajoi takaa. Eli ajattelen, että strategiatyössä on vaikea onnistua, jos strategiset kysymykset nostetaan pöydälle vain silloin, kun ne tulevat silmille tai juolahtavat mieleen käytännön tilanteiden asettaessa asiat jälleen uusille jengoille.

Tällä en tarkoita sitä, että strategian perusteita pitäisi olla jatkuvasti härkkimässä. Navigointi voi mennä vaikeaksi, jos maalitolppia jatkuvasti siirrellään. Tarkoitan sitä, että on mahdotonta työstää tai tutkia asioita, joiden olemassaolosta ei edes ole tietoinen ja tämä on hyvä tiedostaa.

Strategisten olettamien todenperäisyyttä on tarpeellista seurata ja jopa kyseenalaistaa jatkuvasti. Muuten voi hyvin käydä niin, että kilpailijat näkevät maiseman kirkkaammin, tunnistavat kiinnostavan kilpailuposition meitä nopeammin ja suhahtavat ohi oikealta ja vasemmalta.

Eli tarkkailussa ja työstössä seuraavanlaisia asioita:

• Ovatko asiakkaiden toimintalogiikka, tarpeet ja toiveet ennallaan? Vastaako strategiamme edelleen näihin?

• Ovatko kompetenssimme ja kyvykkyytemme (ml. teknologia) kilpailukykyisiä suhteessa markkinaan?

• Tukeeko kustannusrakenteemme sitä palvelun tasoa / niitä lupauksia, joita annamme asiakkaillemme? Olemmeko panostuksissa vahvoilla vai altavastaajia kilpailijoihimme verrattuna?

• Miten kilpailijat vastaavat tekemiimme strategisiin valintoihin? Onko strategiamme riittävän erottuva ollakseen elinkelpoinen?

Toisin sanoen, tarvitaan aimo annos kiinnostusta, uteliaisuutta ja omaan liiketoimintaan liittyvien asioiden jatkuvaa tutkimista (asiakkaat, teknologiat, poikkeamat ja heikot signaalit). Hyvien kysymysten löytämiseen kannattaa panostaa, eikä vain mennä samalla sabluunalla vuodesta toiseen. Tämä onnistuu, kun saatujen vastauksia ja niiden merkitystä oikeasti myös pohditaan, eikä vaan keskitytä raportointiin.

Valitettavan usein sorrutaan peruutuspeilin tutkimiseen ja reagointiin, kun pitäisi päästä hetkeksi oman päänsä ulkopuolelle ja katsoa asioita ulkoa- ja ylhäältäpäin. Alun kysymykseen palatakseni: strategisten kysymysten tunnistaminen lennossa on tärkeää. Mutta vielä tärkeämpää on luoda toimintaan puitteet, joiden avulla tutka on päällä koko ajan eikä hetkittäin. Näin asiat eivät tule silmille yllättäen ja strategian kurssin korjaus tarvittaessa on sujuvampaa.