Nyt on jo muutaman vuoden eletty aika jännittäviä aikoja, ja yleinen taloudellinen tilanne Suomessa näyttää haastavalta. Olemme viime aikoina kohdanneet aika monta johtajaa, joiden agendalla strategiatyö onkin saanut väistyä tulipalojen sammuttelun ja nopeasti asioita ratkaisevien toimintasuunnitelmien tieltä.
Tästä voi nyt olla montaa mieltä, mutta näin se menee kun koetaan, että ei ole aikaa veivata korkealentoisuuksia, vaan ollaan kärsimättömiä saavuttamaan tavoitteita, synnyttämään tulosta tai tekemään korjausliikkeitä. Suorittava toiminta on arvostetumpaa kuin strateginen suunnittelu.
Tätä on näköjään onneksi muuallakin liikkeellä, sillä olemme viime aikoina törmänneet aika moneen aihetta käsittelevään juttuun. Tai ehkä meillä vaan on korvat auki nyt juuri tälle.
Toimintasuunnitelman tekeminen ja suorittaminen on ilman muuta tärkeää. Ilman strategiaa toimiminen ja tekeminen voi tottakai tuottaa hyvääkin tulosta, mutta voi aivan yhtä hyvin johtaa liiketoiminnan suoraan pöpelikköön. Strategian tärkeys korostuu juuri silloin, kun tuntuu, että kaikki tiet ovat auki ja mahdollisia. Strategia on valintoja (sanotaan usein), ja ilman sitä organisaatio helposti vetää päättämättömyyttään tai optimistisuuttaan resurssinsa liian laajalle, liian ohuiksi. Valinnat ovat tärkeitä etenkin silloin, kun resurssit ovat tiukassa (eli nyt), mutta yhtä lailla silloin kun rahaa, aikaa ja tekijöitä on runsaasti.
Miksi sitten strategiaa ja strategiatyötä on niin helppo kritisoida? Vastaus on valitettavasti: huonot kokemukset ja huonosti laaditut strategiat. Eräskin ex-kollega kutsui usein strategiaa tahallaan tragediaksi, ja onhan siinä kieltämättä vinha perä, vaikka tuntuukin näin strategin näkökulmasta aika loukkaavalta. Tavoitteiden asettaminen ei ole yhtä kuin strategia. Kolmenkymmenen prosentin vuosittainen kasvu ei ole strategia, eikä anna kellekään vastausta siihen, miten kasvu tehdään. Höttöset, kapulakieltä vilisevät dokumentit eivät ole hyvää strategiaa, vaan todennäköisesti lisäävät organisaatiossa strategianvastaisia tunnelmia.
Strategian pitää ottaa härkää sarvista, eli käsitellä rohkeasti ja tiukasti liiketoiminnan kannalta suurinta ja vaikeinta haastetta. Usein olisi helpompaa keskittyä asioihin, jotka ovat vähemmillä ponnisteluilla ratkaistavissa, mutta nämä harvoin rakentavat pitkäkestoista elinkelpoisuutta.
Strategian on otettava kilpailijat huomioon. On pelottavaa, miten tässä pienessä markkinassamme niin moni yritys täysin viis veisaa kilpailijoistaan. Markkina muuttuu yhä dynaamisemmaksi, ja kilpailijoiden unohtaminen strategiasta on paitsi laiskuutta, myös kohtalokasta.
Hyvä strategia sisältää realistisen analyysin tilanteesta (suurin ja vaikein haasteemme) ja kuvailee, mihin tässä tilanteessa kannattaa keskittyä (esim. paljon puhutut must-win-battlet). Hyvä strategia näyttää suunnan sille, miten suurin ja vaikein haaste voitetaan ja ohjaa toimintaa tähän suuntaan, menemättä silti vielä konkreettiseen toimintasuunnitelmaan. Tässä tehdään edelleen valintoja ja varmistetaan, ettei tarvota kilpailijoiden jo viitoittamalla tiellä.
Lopuksi, hyvässä strategiassa kerrotaan, millä keinoin edetään ja miten strategia viedään käytäntöön. Kuka vastaa mistäkin, miten ja kenen toimesta toimintasuunnitelmat laaditaan? Missä olemme jo hyviä ja missä meidän pitää oppia paremmiksi? Miten resurssit käytetään ja koska niitä tarvitaan lisää?
Ja koska maailma muuttuu, myös toimintaympäristön realiteetit muuttuvat. Strategiankin pitää muuttua ja kehittyä, mutta ketterästi. Mitä enemmän epävarmuutta ympärillä, sitä nopeammin organisaation pitäisi oppia ja siksi muokata strategiaansa. Vakiintuneempaa toimintaa vakaammissa oloissa harjoittavan organisaation strategiapäivitysten sykli voi olla rauhallisempi.
Hyvä strategia näyttää tietä epävarmoissa olosuhteissa, ennenkuin kilpailijat löytävät sen. Siksi strategiatyötä ei kannata haudata, mutta lopputuloksen pitää olla käytännönläheinen ja toteutuskelpoinen. Emme kaipaa enää yhtään muodon vuoksi tehtyä, hyllyyn pölyttymään jäävää tragediapumaskaa.
Comments